Askelmerkit ekotehokkaaseen asumiseen
Tilaisuus järjestettiin Rakennuskulttuuritalo Toivossa, joka sijaitsee Porin keskustan tuntumassa.
Asumisen, rakentamisen ja remontoinnin eko- ja energiatehokkuutta puhutti Porissa 20. heinäkuuta järjestetyssä SuomiAreena –keskustelufoorumissa. Rakennuskulttuurikeskus Toivossa pidetyn keskustelutilaisuuden teemana oli "Askelmerkit ekotehokkaaseen asumiseen - keppiä vai porkkanaa?".
Tilaisuuden järjesti Tee parannus -viestintäohjelma, jonka toteuttavat kiinteistö- ja rakennusala yhteistyössä ympäristöministeriön, Tekesin ja Sitran kanssa. Keskustelua veti Suomen Asuntotietokeskuksen Juha Salmi ja keskusteluun osallistuivat asuntoministeri Jan Vapaavuori, rakennetun ympäristön ekotehokkuu-den tutkimusprofessori Miimu Airaksinen VTT:ltä, Satakunnan Kiinteistöyhdistyksen toiminnanjohtaja Eino Taulu, Porin apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus sekä Rakennustoimisto M. Suoramaa Oy:n toimitusjohtaja Juhani Suoramaa.
Heti tilaisuuden aluksi selvennettiin eko- ja energiatehokkuuden eroavaisuuksia. Tutkimus-professori Airaksinen selvitti, että ekotehokkuus ottaa energiatehokkuutta laajemmin kantaa mm. energian-tuotantotapaan sekä sen ilmastovaikutuksiin, kun taas energiatehokkuudesta puhuttaessa kyse on lähinnä kulutettavan energian määrästä, joka sekin kyllä vaikuttaa muodostuviin päästöihin.
Energiatehokkuuden parantaminen on hyvä asia!
Tilaisuuden juontajan, Juha Salmen ensimmäinen kysymys ministeri Vapaavuorelle kuului "Miksi juuri nyt kannattaa olla liikkeellä energiatehokkuuden parantamiseksi?". Vapaavuoren lyhyt ja ytimekäs vastaus tähän oli "Energiatehokkuuden parantaminen on hyvä asia". Asiaa selventääkseen ministeri Vapaavuori otti esille maailmanlaajuisesti rakennuskannan 40 % osuuden energian kokonaiskulutuksesta ja samalla rakennuskantaan kohdistuvan säätöpotentiaalin suhteellisen helpon realisoinnin. Suomessa varsin suuri 1970-luvun rakennuskanta on vanhaa ja se vaatii korjaus-toimenpiteitä. Oleellista on, että näitä korjaustoimenpiteitä tehtäessä kiinnitettäisiin huomiota työn laatuun sekä käytettyihin ratkaisuihin.
Energiatehokkaaksi välttämättömän korjaustyön yhteydessä
Satakunnan kiinteistöyhdistyksen toiminnanjohtaja Eino Taulu korosti tilaisuudessa tosiasiaa, ettei taloyhtiöissä energiatehokkuutta tai ekotehokkuutta parantavien korjaustoimenpiteiden tekeminen ole järkevää, mikäli se ei tapahdu välttämättömän korjauksen, kuten julkisivuremontin, yhteydessä. Hän muistutti myöskin, että korjausrakentamisessa halpa ja hyvä kulkevat erittäin harvoin käsi kädessä. Korjausvaihtoehtojen punnitsemista korosti myös ministeri Vapaavuori. Nyt tehtävien ratkaisujen kanssa on elettävä seuraavat 30 - 40 vuotta, takaisinmaksuaikoja laskettaessa on syytä ottaa huomioon myös energianhinnan todennäköinen kasvu ja myös sitä kautta tulevat lisäsäästöt.
Kuntasektorin näkemystä keskusteluun toi Porin kaupungin puolesta Porin apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus. Hannus painottaa kuntien osuutta esimerkin näyttäjänä ja ennen kaikkea rakennusvalvonnan suorittajana. Toisena pointtina Hannus korostaa kilpailutuksen toteuttamisen, tarkoituksenmukaista ei ole käyttää kilpailutuksen ainoana kriteerinä kustannuksia vaan tiettyjen laatukriteerien on myös täytyttävä, toteaa Hannus. Rakennusteollisuuden edustaja Suoramaan mukaan laadukkaalla työllä on vaikea kilpailla, jos ainoana valintaperusteena on kustannukset, tekijöitä rakennusalalla kun on moneen lähtöön. Rakentamisen energiatehokkuusnormit eivät ole huono asia, mutta osaltaan Suoramaa muistuttaa myöskin rakentamisen kustannusten nousevan näistä johtuen.
Mikä ihmeen nollaenergiataso?
Eko- ja energiatehokkuuden parantamisen tulevaisuuden näkymiä raottanut Miimu Airaksinen kertoi määräysten kiristyvän entisestään. Kansalliset määräykset pohjautuvat Euroopan parlamentin hyväksymään rakennusten energiatehokkuutta parantavaan direktiiviin. Vuoden 2010 alussa rakennusmääräykset kiristyivät 30 prosentilla ja seuraavan kerran määräyksiä kiristetään edelleen 20 prosentilla vuonna 2012. Korjausrakentamiseen jäsenvaltioiden tulee direktiivin mukaan asettaa kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Uudisrakennusten osalta tavoitteena on toteuttaa rakennusmääräysten kiristäminen portaittain 3-4 vuoden jaksoissa siten, että vuonna 2021 normit saavuttavat lähes nollaenergiatason. Nollaenergiatasolla oleva rakennus tuottaa energiaa yhtä paljon kuin se kuluttaa. Tarkoituksena on myöskin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kokonaisenergiankulutukseen, joka mahdollistaa sen, että jos jollain saralla tehdään vaatimuksia parempaa tulosta, voidaan toisella saralla vaatimuksista joustaa.