Vanhan julkisivun korjaus tiilellä

Monet 60-80-lukujen betonielementtikerrostalot ovat yhä enenevässä määrin korjauksen tarpeessa. Betonisten julkisivuelementtien karbonatisoituminen ja sen myötä terästen ruostuminen aiheuttaa korjaustarvetta monissa kiinteistöissä ja taloyhtiöissä. Ennen korjauksen aloittamista on hyvä teettää riittävät kuntotutkimukset. Vasta asiantuntijan tekemän perusteellisen vauriokartoituksen jälkeen voidaan arvioida, kuinka massiivisiin korjauksiin on tarvetta.

Julkisivujen rakenteellinen korjaussuunnittelu on konstruktöörin työtä, mutta visuaalinen uudistaminen vaatii useimmiten arkkitehdin ammatillista näkemystä. Rakennuksen ulkoinen olemus ei saisi pitkälläkään aikavälillä olla kertakäyttömuotia, vaan tämän päivän korjattavien julkisivujen tulisi kestää vähintään viidestäkymmenestä sataan vuotta ilman isompaa korjaustarvetta. Nykyinen rakentamisen ja peruskorjaamisen hintataso on siinä määrin kallista, että korjausinvestoinnin tulisi olla pitkäkestoinen. Ei ole järkevää investoida sellaiseen korjausrakenneratkaisuun, jonka todellinen kestoikä on vain kymmenen- tai kaksikymmentä vuotta, jos korjausinvestointi on 500 000-1 500 000 euroa.

Eri korjausvaihtoehtoja vertailtaessa olisi hyvä miettiä, miltä mikäkin vaihtoehto näyttää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua korjauksesta. Erityisesti on syytä huomioida kunnossapidon tarve eri julkisivurakennevaihtoehdoille ja siihen liittyvät kustannukset. Usein elinkaariedullisuutta tarkasteltaessa voikin halvin vaihtoehto osoittautua pitkällä aikavälillä kalliimpia vaihtoehtoja kalliimmaksi ja samalla myös hankalaksi korjata. Myös uuden rakenteen kosteustekninen toimivuus Suomen olosuhteissa on yksi tärkeimpiä tekijöitä, joka pitäisi selvittää ennen rakennevaihtoehdon valitsemista.

Energiaedullisuus on yhä tärkeämpi valintakriteeri rakenneratkaisua valittaessa

Tulevaisuuden julkisivukorjaukset edellyttävät yhä energiatehokkaampia rakenneratkaisuja. Tiilellä korjaaminen on pitkällä aikavälillä taloudellisempi kuin moni halvempi kilpailijansa.

Käytännön kenttätutkimuksissa on havaittu, että ilmaraolla varustettu tiilijulkisivuverhous alentaa myös rakennuksen energiankulutusta. Helsingin Malminkartanossa vuosituhannen vaihteessa tiilellä peruskorjatussa asuinkerrostalossa Helsingin Teknillisen Korkeakoulun rakennustekniikan laboratorion tekemän kenttätutkimuksen perusteella (kesto 15 kk) julkisivumuurauksen ja sen takana olevan ilmaraon vaikutus energiataseeseen oli merkittävä.

Tiilimuurin takana olevan ilmaraon ilman lämpötila oli lämmityskaudella n. 1-2 °C korkeampi kuin ulkolämpötila. Rakenteen laskennalliseksi U-arvoksi saatiin kohteessa käytetyllä 175 mm:n eristepaksuudella 0,223 W/m²K, mutta kohteessa tehtyihin mittaustuloksiin perustuva todellinen laskelma antoi eteläseinällä arvoksi 0,194 W/m²K ja pohjois-seinällä 0,203 W/m²K. Mittauksiin perustuva ulkoseinärakenteen U-arvo oli keskimäärin 11 % parempi kuin sen teoreettinen U-arvo.

Mittaustulosten perusteella rakennuksen energiaa säästävä vaikutus lämmityskaudella oli eteläsivuilla
n. 8 % ja pohjoissivuilla n. 6 %. Tiilen hyvät energiaa varaavat ominaisuudet on havaittu jo vuosisatoja sitten mm. tulisijoissa. Samalla tavalla kuin tiili varaa lämpöä tulisijoissa sen massiiviseen runkoon ja kuorirakenteeseen samoin tapahtuu myös rakennuksen ulkoseinärakenteissa auringon lämpöenergian sitoutuessa tiiliseen julkisivurakenteeseen. Kesäkaudella ilmaraollisen tiilijulkisivun on toisaalta myös todettu tasaavan lämpötilahuippuja ja pitävän rakenteen pidempään miellyttävän viileänä.

Vaikka julkisivun muutos korjauksen yhteydessä tiilipintaiseksi olisikin jonkin verran valinnaisia korjausvaihtoehtoja kalliimpi, on sillä pitkällä aikavälillä selkeästi käyttökustannuksia alentavia taloudellisia vaikutuksia. Edellä mainitun ohella tiilellä korjaamalla voidaan nostaa myös rakennuksen laatutasoa ja ympäristön asumisviihtyvyyttä, minkä on havaittu selkeästi nostaneen myös asunnon arvoa korjauksen jälkeen sitä myytäessä.

Vanhan julkisivun korjaus tiilellä ei ole sen kummempi korjausprosessi kuin muutkaan pintarakennekorjaukset. Muurauksen positiivinen piirre, esim. eristerappaukseen verrattuna, on sen pienempi alttius säävaihteluiden aiheuttamille riskeille rakentamisaikana.

Tämän päivän talvimuuraukseen kehitetyt muurauslaastit ja tiilien lämmittäminen mahdollistavat korjauksen tekemisen läpi vuoden myös talvikautena. Talvimuurausta varten on luotu myös omat talvimuurausohjeet, joiden pohjalta on hyvä suunnitella ja toteuttaa kylmänä aikana tehtäviä muurauksia. Tällä tavoin työvoiman saanti helpottuu ja urakoinnin hintataso voi olla jopa hieman alhaisempi kuin kesäsesonkina.

Uusi tiilijulkisivu vanhan betonielementtikuoren tilalle on ääniteknisesti erinomainen ratkaisu. Kun vanhassa betonielementtitalossa ulkoseinän sandwich-elementtirakenteen ääneneristävyys on useimmiten n. 55 dB luokkaa, ei ole itsestään selvää, että uusi rakenne saavuttaisi saman ääneneristävyystason.

Ulkoseinän äänitekniset ominaisuudet ovat yksi asumisen laatutason tärkeimpiä tekijöitä. Jos korjausvaihtoehtoina sandwich- elementin tilalle päädyttäisiin esimerkiksi ohueen eristerappaukseen, voi rakenteen ääneneristävyys alentua jopa yli 10dB alkuperäiseen verrattuna, mikä tarkoittaa asumisviihtyvyyttä ajatellen oleellista laatutason alenemista.

Tiilivaihtoehto sen sijaan pitää äänieristävyyden vähintäänkin samana tai jopa parantaisi ulkoista ääneneristävyyttä alkuperäiseen verrattuna. Todelliseen kohteeseen perustuvien mittausten perusteella on tiilivaihtoehdolla korjauskohteessa saavutettu 56 dB ääneneristävyystaso.

Pienillä arkkitehtonisilla lisäyksillä, kuten sisäänkäyntien detaljointi tai vaikkapa holkkatiilikoristukset päädyissä, voidaan tiilellä peruskorjattu rakennus saada jopa täysin nykyarkkitehtuuria vastaavaksi.

Yhä useamin peruskorjauskohteen julkisivuratkaisuksi valitaan tiili, koska se on käyttökustannuksiltaan pitkällä aikavälillä elinkaariedullisin julkisivuvaihtoehto. VTT:n vuonna 2006 tekemässä elinkaaritutkimuksessa tiilinen ulkoseinärakenne oli ainoa julkisivuvaihtoehto, jolle 100 vuoden tarkasteluajanjaksona ei tarvitse tehdä mitään erityisiä peruskorjaustoimenpiteitä.