Huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla asumismukavuus nousee ja energiaa säästyy

Kerrostaloissa, joissa on koko talon tai porraskäytävän kattava ilmanvaihtojärjestelmä,
on vaivana usein ilmanvaihdon vaihtelu ulkolämpötilojen mukaan eli ns. savupiippuilmiö, jossa pakkaskaudella
ylimpien kerrosten asunnot tulevat ilmanvaihtokanavien kautta ylipaineisiksi ja alemmissa kerroksissa poistoilmanvaihto kasvattaa alipainetta, ilmavuotoja rakenteista ja vetoa. Tämä aiheuttaa epämukavuutta
asumiseen ja asukkaissa tyytymättömyyttä.

Huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla varustetussa talossa kanavayhteyttä asunnosta toiseen ei ole, jolloin vastaavia ongelmiakaan ei synny. Lisäksi vältetään alipaineen takia asunnosta toiseen leviävät hajut ja edellä mainituista syistä johtuvat huoltokäynnit. Asukkaiden saadessa säätää ilmanvaihdon tehoa ja tuloilman lämpötilaa omien
tuntemuksiensa mukaan, valitukset vedosta sekä liian korkean lämpötilan aiheuttamasta tunkkaisesta sisäilmasta yleensä vähenevät.

Asumisviihtyvyyttä ja -tyytyväisyyttä voidaankin tutkimusten mukaan nostaa tarpeenmukaisella ilmanvaihdolla, ja sen lisäksi säästää lämmitysenergiaa ja sähköä. Noin miljoona kerrostaloasuntoa Suomessa on edelleen varustettu painovoimaisella tai koneellisella poistoilmanvaihdolla. Rakennustutkimus RTS:n tutkimuksen1 mukaan noin 40 % kerrostaloasukkaista on tyytymättömiä asuntonsa ilmanvaihdon toimintaan. Ero tyytyväisyydessä on todella merkittävä verrattuna pääsääntöisesti lämmöntalteenottavalla tulo-poisto-ilmanvaihdolla varustetuissa uusissa omakotitaloissa asuviin, joista lähes 70 % on ilmanvaihtoon erittäin tyytyväisiä.

Myös osana Suomen Kiinteistöliitto ry:n KIMU-kehityshanketta toteutetussa LVI-Talotekniikkateollisuuden vetämässä KIMULI-projektissa² tultiin samanlaiseen johtopäätökseen: "Ilmanvaihtojärjestelmien
uudistaminen onkin nähtävä asukkaiden kannalta investointina asumisviihtyvyyteen ja -terveyteen. Omistajien kannalta myös asunnon myyntiarvon kohoaminen korjausten seurauksena on merkittävä tekijä. Kerrostalojen pitkäjänteiseen uudistamisen suunnitteluun tulee sisällyttää myös nämä näkökulmat."

Energiankulutuksen kannalta eräs huoneistokohtaisen ilmanvaihtojärjestelmän eduista on tarpeenmukainen säätö eli ilmanvaihdon tehon pienentämisen asunnon ollessa tyhjillään ja toisaalta sen tehostamisen vain siksi aikaa, kun sille on tarve. Se tuo energiansäästöä, joka näkyy taloyhtiön energialaskussa, ja saattaa vähentää painetta nostaa yhtiövastikkeen määrää.

Suurin osa ilmanvaihdon energiankulutuksesta muodostuu kuitenkin korvausilman lämmittämisestä. KIMULI-projektin loppuraportissa² todetaan, että asuinkerrostalokannan merkittävin energiankulutukseen vaikuttava tekijä, ja samalla tietysti suurin energiansäästöpotentiaali, on ilmanvaihtojärjestelmän lämmöntalteenottokyky. Raportin mukaan millään muulla energiansäästötoimenpiteellä ei saada samansuuruisia tuloksia. Lähes kaikissa huoneistokohtaiseen ilmanvaihtoon soveltuvissa koneissa onkin nykyään tehokas lämmöntalteenotto.

Ilmanvaihdon mitoituksellakin on vaikutusta energiankulutukseen. Tämä pätee etenkin pieniin asuntoihin, joissa ilmanvaihtokerroin nousee usein varsin suureksi useiden poistokohteiden vuoksi. Huoneistokohtaisen
ilmanvaihdon voi mitoittaa lähtökohtaisesti keskitettyä ilmanvaihtoa pienemmäksi. Rakennusmääräyskokoelman3 mukaan esimerkiksi pesuhuoneen käyttöajan ohjearvo on 10 l/s silloin, kun asukkaalla on mahdollisuus tehostaa ilmanvaihtoa tarvittaessa, kun taas keskitetyssä ilmanvaihtojärjestelmässä käyttöajan tehostusarvoksi tulee mitoittaa 15 l/s, koska yksilöllistä tehostusmahdollisuutta ei ole.

Huoneistokohtainen ilmanvaihto on järjestelmänä lähtökohtaisesti yksinkertainen ja helposti säädettävissä. Vastoin melko yleistä luuloa huoneistokohtainen ilmanvaihto on mahdollista asentaa myös vanhoihin kerrostaloihin, joissa on keskitetty ilmanvaihto. Kustannustehokkaimmin tällainen perusteellinen ilmanvaihtojärjestelmän remontti tapahtuu yhdistämällä se muun talotekniikan uudistamiseen, esimerkiksi linjasaneeraukseen. Sen takia onkin suositeltavaa, että taloyhtiöissä pohditaan talotekniikan uusimistarpeita kokonaisvaltaisesti, jolloin esim. pakollisen putkiremontin ohessa voidaan pienellä lisäkustannuksella tuoda talo muiltakin osiltaan nykypäivään.

Tarkemmin huoneistokohtaisesta ilmanvaihdosta, sen vaikutuksista sekä asumisviihtyvyyteen ja energiansäästöön vaikuttavista ratkaisuista voi lukea Valloxin uudesta Huoneistokohtainen asuntoilmanvaihto -esitteestä.

Lähteet: 1. Rakennustutkimus RTS Oy. Suomi Asuu 15/16.2. LVI-talotekniikkateollisuus ry, Suomen Kiinteistöliitto ry,Aalto-yliopiston Teknillinen korkeakoulu, VTT. KIMU Kerrostalon ilmastonmuutos –energiatalous ja sisäilmasto kuntoon. Ilmanvaihtojärjestelmien tarkastelu – lisähanke,KIMULI Loppuraportti 31.5.2010.3. D2 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto.Määräykset ja ohjeet 2003. Ympäristöministeriön asetus rakennusten sisäilmastosta jailmanvaihdosta. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. 30.10.2002.4. Huoneistokohtainen asuntoilmanvaihto.