Innovaatioilla kasvavaa korjausvelkaa vastaan

Innovaatioilla kasvavaa korjausvelkaa vastaan

Kaupungistumisen kiivaimpina vuosina rakennetut betonielementtilähiöt ovat tulleet elinkaarensa päähän. Arkkitehti Tapani Launiksen mukaan ikääntyvän rakennuskannan korjaamiseen löytyy konstit – mutta löytyykö tahtoa? 

Elinkeinorakenteen muutos ja massiivinen muuttoliike maalta kaupunkeihin muovasivat suomalaista yhteiskuntaa ennennäkemättömällä tavalla 1960–70-luvuilla. Käsityövaltainen rakentamistapa ei kauaa riittänyt tyydyttämään asuntotuotannon kasvavia tarpeita, ja pian siirryttiinkin teollisesti massatuotettujen betonielementtien hyödyntämiseen: ontelolaatoista ja betonisandwicheista syntyi suomalaisille lapsiperheille sopivia laatikkotaloja parhaimmillaan 70 000 asunnon vuosivauhtia.

Muuttoliikkeen lisäksi valtion huolena oli sotien jälkeen alkanut kansainvaellus Ruotsiin leveämmän leivän perässä. Asuntorakentamisen teollistaminen sekä kaavoittamista ja suunnittelua suoraviivaistaneet aluerakentamissopimukset tuottivat kuitenkin toivottua tulosta – länsinaapurin hohto himmeni, kun maaseudulta kaupunkikeskuksiin työn perässä virrannut väki sai lämpimällä käyttövedellä ja sisävessoilla varustettuja asuntoja.
 

Asuntopulan ja elementtiteollisuuden ehdoilla

Sittemmin 60- ja 70-lukujen betonielementtirakentamista on moitittu sekä esteettisin että rakennusteknisin perustein. Lukuisia lähiöitä suunnitellut arkkitehti Tapani Launis toteaa jälkiviisauden olevan turhaa. 
– Silloin oli tärkeää saada talot pystyyn nopeasti, jotta saatiin kymmenlapsiset pienviljelijäperheet majoitetuksi. Ei siinä paljon elinkaarella tai kestävyydellä spekuloitu. Lisäksi lähiöt tehtiin silloisen arkkitehtuurikäsityksen mukaisesti: betonista rakentaminen oli edistystä, modernismia. Nyt kun korjausvelka kaatuu päälle, on ruvettu miettimään, olisiko voitu tehdä asiat toisin. Tuskinpa, Launis hymähtää.

Teknillisestä korkeakoulusta 1972 valmistunut Launis oli opintojensa alkuvaiheessa harjoittelijana Alvar Aallon toimistossa. Myöhemmin mentoriksi vaihtui modernimpaa suuntausta edustanut Aarno Ruusuvuori.
– Ruusuvuoren betonibrutalismi oli täysi vastakohta Aallolle. Laatikkoarkkitehtuuri oli kuitenkin pinnalla ja sitä pidettiin hyvänä. Maaseutukeskuksista pantiin puutalokeskustat kauppahalleineen matalaksi ja rakennettiin tuhansittain hissittömiä, kolmikerroksisia elementtikerrostaloja. Ajateltiin, että tämä on oikea tapa tehdä.
 

Launis seurasi kehitystä Joensuussa, jonne hän perusti oman toimiston 70-luvun loppupuolella. Kun tavoitteena oli tuottaa halvempia asuntoja vähemmällä työvoimalla mahdollisimman nopeasti, ei arkkitehdin näkemyksille jäänyt aina sijaa.

– Tehtaalla sarjatuotantona valmistetuissa julkisivuelementeissä oli aukotukset keskellä, ja niitä sitten kutsuttiin ikkunoiksi. Eipä siinä juuri päässyt ammattitaitoa hyödyntämään. Reunaehtojen puitteissa teimme muotokieleltään niin rikasta kuin pystyimme. Harmi vain, että meitä arkkitehtejä pidettiin myöhemmin henkilökohtaisesti syyllisinä maakuntakeskusten historiallisen perushahmon tuhoamiseen, Launis toteaa.
 

Vastauksia lähiöiden korjaustarpeeseen

Nyt betonirunkoisia elementtikerrostaloja odottaa jättimäinen korjausurakka. Lähiöiden kunnostuksen on arveltu olevan mittakaavaltaan sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen verrattavissa oleva ponnistus. Kuinka selättää yli puolta miljoonaa asuntoa koskettava, miljardien suuruiseksi paisunut korjausvelka?

Yhden ratkaisun tarjoaa teollinen esivalmistus: valvotuissa tehdasolosuhteissa valmistetut laadukkaat elementit nopeuttavat saneerausta huomattavasti käsityövaltaiseen korjausrakentamiseen verrattuna. Taloteknisten järjestelmien edelläkävijä Uponor on esimerkiksi kehittänyt 60- ja 70-lukujen tyyppitalojen linjasaneerauksia helpottavan Reno Port -talotekniikkakasetin, jolla voidaan kustannustehokkaasti korvata käyttövesi- ja viemäriputket vanhoja hormeja purkamatta. Ratkaisua on hyödynnetty jo useissa hankkeissa hyvin tuloksin: helposti ja nopeasti asennettava kasettimoduuli on käytössä turvallinen ja edullinen, sillä mahdolliset vuodot ohjautuvat aina vesieristettyyn tilaan ja putkistot voidaan huoltaa rakenteita rikkomatta.

– Elementtiajattelu on ehdottomasti yksi vastaus ongelmaan. Kasetit ovat näppärä järjestelmä, jolla saadaan tuotua talotekniikka joustavasti sekä uuteen että vanhaan kohteeseen, Tapani Launis toteaa.
 – Rakennusprojekteissa muutoksen omaksuminen on kuitenkin hidasta. Voi kulua kymmeniä vuosia, ennen kuin uudet ratkaisut lyövät läpi. Rahaakin on, mutta väärissä paikoissa: sitä pitäisi käyttää enemmän innovaatioihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Riskinottoa saisi olla muuallakin kuin digitaalisessa peliteollisuudessa, pohtii Launis.
 

Kohti kestävämpää kaupunkirakennetta

Tasaisin väliajoin, julkisessa keskustelussa väläytellään matalien elementtitalojen purkamista tiiviimmän ja tehokkaamman asuntotuotannon tieltä; maksaahan perusteellinen, laadukas korjaaminen lähes saman verran kuin uudisrakentaminenkin. Launis ei ole dynamiitin kannalla.

– Korjaaminen on lähes aina kokonaistaloudellisesti järkevämpää. Mielestäni on otettava huomioon myös ekologiset ja energiankäyttöön liittyvät näkökohdat. Maltillinen tiivistäminen ja hallittu korjaaminen uutta teknologiaa hyödyntäen voisivat nostaa vanhat lähiöt uudelle tasolle. Jos täydennys- ja lisärakentamisessa voidaan vieläpä käyttää ekologisesti kestäviä materiaaleja, kuten puuta, niin aina parempi.

Launis näkisi mielellään suomalaisen kaupunkirakenteen kehittyvän ylipäätään ihmisläheisempään suuntaan.

– Rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja toimivuutta lisäävät parhaiten palveleva kaupunkirakenne ja katumiljöö, jonka jollain tapaa pystyy ottamaan omakseen. Nyt muodikas metropoliajattelu suosii tiivistä ja korkeaa rakentamista, mutta tämän ajattelumallin mukaisten kaupunkikeskusten yhteiskunnallisia, aluepoliittisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia ei mielestäni ole meidän oloissamme tutkittu riittävästi. On vaarana, että kasvukeskusten, erityisesti Helsingin, historiallisesti arvokas ja hyvä asumisympäristö kärsii trendin seurauksena. 1960–70-lukujen ruuhkarakentamisen seurauksia korjataan nyt – tämä voi olla seuraava suuri ongelma.
 

2018 Omataloyhtiö.fi 23
Monotonisen betonirakentamisen muotti alkoi
murtua 1990-luvulla. Vuosaarta suunnittelivat
aikansa parhaat arkkitehdit professoreista SAFAn
johtohahmoihin. Kuvassa Tapani Launis ja hänen
suunnittelemansa asuinkerrostaloyhtiö Meri-Rastilan
tie 3:ssa.2018 Omataloyhtiö.fi 23 Monotonisen betonirakentamisen muotti alkoi murtua 1990-luvulla. Vuosaarta suunnittelivat aikansa parhaat arkkitehdit professoreista SAFAn johtohahmoihin. Kuvassa Tapani Launis ja hänen suunnittelemansa asuinkerrostaloyhtiö Meri-Rastilan tie 3:ssa.

"Rahaa pitäisi käyttää enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen."

Tapani Launis, arkkitehti, tekniikan tohtori

  • Valmistunut arkkitehdiksi TKK:lta 1972
  • Perustanut Arkkitehtitoimisto Tapani Launis Oy:n 1986
  • Väitellyt tekniikan tohtoriksi 2006 ("Tila, aika ja virtuaalisuus")
  • Suunnitellut lukuisia asuinalueita Itä-Suomessa ja Uudellamaalla
  • Erikoistunut mm. yhdyskuntasuunnitteluun, teolliseen muotoiluun ja digitaaliseen mallinnukseen

Omataloyhtiö.fi
Julkaistu
25.6.2018