Tunnista nurkkiesi vipeltäjät

Tunnista nurkkiesi vipeltäjät

Kesäisin ulko-ovia ja ikkunoita tulee pidettyä enemmän auki, ja samalla tietämättään tarjoaa kodin monelle epätoivotulle lemmikille. Nämä kaverit ovat ihan kivoja - luonnossa. Kotiinsa niitä tuskin moni haluaa, jolloin edessä saattaa olla hankala reviirisota.

Tässä muutamia Suomalaisten sisätilojen valtaajia, ja vinkkejä niistä eroon pääsemiseen. 

Muurahaiset

Nämä Suomen luonnon kannalta tutut ahkeroitsijat rakentavat suuria yhteiskuntia, joiden hyvinvoinnista ne huolehtivat koko elämänsä ajan.

Muurahaiset ovat tärkeä osa puutarhan monimuotoisuutta ja niiden hävittäminen voi olla jopa haitallista pihalle. Talon rakenteisiin ja sisätiloihin muurahaiset eivät kuitenkaan kuulu. Tällöin voit puolustaa omaa reviiriäsi, ja ryhtyä torjuntahommiin.
Muurahaiset ovat luonnossa tarpeellisia, sisätiloissa kiusallisia.Muurahaiset ovat luonnossa tarpeellisia, sisätiloissa kiusallisia.

Tehokkaana tapana kaikkien muurahaislajien tuhoamisessa toimivat aerosolit ja sirotteet (Raid, Baygon), jotka tappavat nopeasti kosketuksesta ruokaa etsivät muurahaiset, jolloin koko muurahaispesä karsiutuu ruuan puutteen vuoksi. Jos haluat tehokkaammin koko muurahaispesästä eroon, avaa se lapiolla, kaada pesään muurahaissirotetta ja sulje pesä. Jos pesään ei pääse helposti käsiksi, voi erilaisia houkutinaineita sisältäviä nesteitä jättää syötiksi pesän läheisyyteen, muurahaisten kulkureitille. Syöttiä ei kannata liikutella pariin viikkoon, eikä muita herkkuja pidä jättää esille. Muurahaiset tuhoavat pesän omatoimisesti syömällä ainetta ja viemällä sitä pesään ruuaksi. Muurahaiset kuolevat vasta myöhemmin, joten elottomien muurahaisruhojen puute ei vielä kerro siitä, onko ansoista ollut hyötyä.

Sokeritoukat

Oletko ikinä napsauttanut valoja päälle kylpyhuoneeseen, keittiöön tai vessaan ja huomannut jonkin noin 1cm pitkän, hopeanhohtoisen ja siivettömän öttiäisen vilahtavan piiloon valolta? Tällöin todennäköisesti kyseessä on ollut sokeritoukka. Ne viihtyvät pimeässä ja suosivat kosteita sisätiloja.

Sokeritoukan ruokavalio on laaja. Se syö mm. tapettiliimaa, valokuvia, tekstiilejä, nahkaa, hiuksia, ihokarvoja ja jopa likaa. Munansa se laskee rakoihin ja halkeamiin.
Sokeritoukan voi myrkyttää käsittelemällä kaikki sen liikkumispaikat muurahaissirotteella. Tämä on paras tehdä silloin, kun kämppä on tyhjänä muutaman päivän. Kotiin saapuessa sirote pestään huolellisesti pois vedellä ja pesuaineella.

Toinen tapa päästä eroon sokeritoukista on kaatamalla kiehuvaa vettä kaikkiin viemäreihin, imuroimalla kaikki kosteiden tilojen rakoset ja saumat vieden pölypussin saman tien ulkoroskikseen, puhaltamalla kuumaa ilmaa hiustenkuivaimella kaikkiin löytämiisi onkaloihin ja koloihin, sekä lopuksi käsittelemällä esiintymispaikat aerosoleilla.

Ampiaiset

Ampiaisia on suomessa monia lajeja, ja ne saattavat pesiytyä ullakoille, onttoihin puihin ja pensaisiin, tai maahan pehmeään sementtiin ja tiilien väliseen laastiin.

Ampiaisilla on neljä siipeä ja selvästi erottuvat keltamustat juovat, sekä kolme ruumiin pääosaa: pää, keskiruumis ja vatsa.

Mehiläisistä poiketen ampiaiset eivät parveile, mutta ne pistävät useita kertoja suhteellisen herkästi. Jos talossa tai pihassa on havaittavissa kasvava joukko ampiaisia keväästä eteenpäin, on todennäköistä, että lähialueella on ampiaispesä.

Ampiaisen pistot ovat kivuliaita, joillekin jopa hengenvaarallisia.Ampiaisen pistot ovat kivuliaita, joillekin jopa hengenvaarallisia.
Kotimatkalla olevia ampiaisia seuraamalla pesän voi paikantaa, mutta sen kanssa on oltava varovainen. Myöhäiskesällä pesässä voi olla jopa yli 20 000 vihaista ampiaista. Ampiaispesän hävittämisessä suositellaan ammattilaisen puoleen kääntymistä. Jos kuitenkin haluat tuhota pesän itse, suojaa itsesi huolellisesti joka puolelta, myös kasvot ja pää.

Ampiaiset kerääntyvät illalla lennon jälkeen takaisin pesään, jolloin on hyvä hetki suihkutella säästelemättä pesä täyteen torjunta-aerosolia. Sama kannattaa toistaa seuraavana iltana, jolloin pidemmälle lentäneet ampiaiset ovat ehtineet palata tutkimusretkeltään. Maassa olevien pesien päälle kannattaa kaataa aerosolisuihkun jälkeen runsaasti hiekkaa. Varmuuden vuoksi tulee suojautua myös siirtäessäsi tuhottua pesää parin vuorokauden päästä.

Vaikka ampiainen on ihmiselle usein epätoivottua seuraa, on se kuitenkin hyötyhyönteinen. Jos ihmisten ja ampiaisten asumusten ja kulkureittien välillä on tarpeeksi välimatkaa, eikä pesä näin tuota ongelmia, voidaan ampiaisten antaa elää rauhassa omassa kommuunissaan.

Loppukesällä toukkien ruokinnan loppuessa ampiainen saattaa löytää tiensä rakennuksen sisätiloihin. Mitään makeaa ei kannata jättää esille. Sen sijaan rasvan tai sipulin paistaminen, viinietikan keittäminen, ja valkosipulikynsien pisteleminen sitruunaviipaleisiin, ovat toimivampia keinoja ampiaisen karkottamisessa.

Luteet, eli lutikat

Lude on tumma, soikea, litteä ja leveä tuholainen. Kooltaan lude on noin 5-8 mm.

Päivisin lude lymyilee erilaisissa piilopaikoissa, mutta ei kuitenkaan poistu muutamaa metriä kauemmas apajastaan, eli sängyn läheltä. Yön turvin tämä epätoivottu lemmikki kipuaa sängylle nukkuvan ihmisen luo ja imee verta jättäen ihoon ikäviä puremajälkiä. Kaikkien iho ei puremajälkiin reagoi, mutta usein pistokohdan ympäristöön ilmestyy punoitusta, turvotusta tai kutiavia paukamia. Tauteja luteet eivät kuitenkaan Suomessa aiheuta.
Ludeongelma voi levitä helposti koko kerrostaloon.Ludeongelma voi levitä helposti koko kerrostaloon.

Luteet voi nähdä paljain silmin, mutta päivisin ne ovat piiloleikin ammattilaisia. Tämän vuoksi niiden läsnäolo on helpompi havaita esimerkiksi sängystä (tai sen läheisyydestä) löytyvien uloste- ja veritahrojen, luteen- tai toukannahkojen, sekä munankuorien avulla. Välillä myös epämiellyttäväksi, makeaksi ja ällöttäväksi kuvailtu haju voi paljastaa luteen.

Luteiden ilmetessä tulee kääntyä ammattilaisen puoleen myrkytyksen aloittamiseksi, sillä kuluttajan käyttöön tarkoitetut torjunta-aineet onnistuvat vain karkottamaan lutikat hetkeksi pakoon. Pahimmassa tapauksessa syöpäläiset löytävät karkutiellään reitin naapuriin. Asunnoissa isännöitsijälle tulee ilmoittaa, sillä lutikkatilanteessa on hyvin todennäköistä, että sama vaiva on naapuriasunnoissakin. Ammattilaisen suorittaman myrkytyksen ohella voit itse avittaa lutikoiden kuolemaa viemällä lämpökäsittelyä kestävät esineet ja tekstiilit pariksi tunniksi 60°C asteiseen saunaan (ei löylyvettä), tai vaihtoehtoisesti pakastaa ne -18°C asteessa. Vuodevaatteet kannattaa pestä 60°C asteessa ja laittaa kuivausrumpuun siihen tarkoitetussa suojapussissa, jotta kestävimmät lutikat eivät pelastaudu kuivausrummun rakenteisiin.

Turkiskuoriainen

Tämä pieni, aikuisena noin 5mm pitkä, öttiäinen ampaisee sisään taloon avoimesta ikkunasta tai ovesta, tai vaihtoehtoisesti kipittävät naapuriasunnosta putkistoja, hormeja ja porraskäytäviä pitkin. Taloksi asetuttuaan turkiskuoriainen ryhtyy munimaan.

6-22 päivässä munista kuoriutuu toukkia, jotka ottavat heti työkseen toimia talon siivouspiiskureina. Ne nimittäin käyttävät ravinnokseen tekstiilipölyä ja kuolleita hyönteisiä. 

Kuoriaisia on paljon erilaisia.Kuoriaisia on paljon erilaisia.
Likaiset ja tahraiset vaatteet ja muut tekstiilit ovat turkiskuoriaiselle herkkua. Turkiskuoriaisen toukka jättää tekstiileihin reikiä, joiden reunat ovat tasaisia, toisin kuin koi, jonka jättämien reikien reunat ovat pörröisiä (koit torjutaan samalla tavalla kun turkiskuoriaiset).

Suurin ongelma Suomessa on vyöturkiskuoriainen. Toukka on noin 1cm pitkä ja tummanruskea, sen takapäässä on karvatupsu. Aikuinen vyöturkiskuoriainen on noin puolet toukkaa pienempi, tummanruskea tai musta, ja sillä on selässään leveä, kellertävä aaltojuova.

Turkiskuoriainen on vaikea torjuttava, ja joissain tilanteissa koko kiinteistö tulee torjua asiantuntijoiden toimesta. Omatoimisesti voit torjua turkiskuoriaisia punaseetrituotteilla ja liima-ansoilla. Tärkeää torjumisessa on perusteellinen siivoaminen. Aloita ottamalla kaapeista ja laatikoista kaikki orgaaninen pois (vaatteet, lakanat jne.). Ravistele ja harjaa tekstiilit sellaisen alustan päällä, mihin tuholaiset voivat pudota leviämättä (esim. lakana, kylpyamme). Tekstiilit voi myös käsitellä +60 °C (30min) ja/tai -18 °C (14vrk) lämpötiloissa. Tilat imuroidaan huolellisesti, ottaen huomioon kaikki nurkat ja raot. Pölypussi pakastetaan imuroinnin jälkeen. Siivoamisen jälkeen listoille ja nurkkiin suihkutetaan hyönteistorjunta-ainetta tai punaseetri-öljyä. Koko tila pyyhitään saippuavedellä ja kuivataan.

Hiiret

Nämä tuholaiset ovat tarpeen tullen oikeita taikureita. Vaikka niiden (kotihiirten) ruumis on noin 70-100mm pitkä ja siihen nähden sopusuhtaisen paksu, mahtuvat ne läpi jopa 5mm raoista. Niiden pehmeä ruumis antaa paljon periksi, jonka lisäksi pienet leuat mahdollistavat tarvittaessa reiän suurentamisen.

Hiirten poissa pitämiseksi on tärkeää tarkistaa kaikki aukot, ilmareiät ja tiivisteet, ja tarvittaessa peittää niitä metalliverkoilla (räystäät, reikätiilet ja ilmareiät), teräsvillalla ja saumausaineella (pitkistot), sekä piikki- ja harjanauhoilla (oviaukot). Hiiret kiipeävät ketterästi ja hakevat piilopaikkaa pitkästä nurmikosta, joten nurmikko kannattaa pitää lyhyenä ja kasvustot sellaisina, etteivät ne tarjoa hiirille helppoa reittiä katolle tai talon rakenteisiin.

Jos löydät sisältä mustahkoja (väri vaihtelee), noin 7mm pitkiä, toisesta päästä teräviä papanoita, kannattaa aloittaa hiirentorjunta.

Hiirien tehokkaaseen torjuntaan kannattaa hiirenmyrkkyä asettaa useaan paikkaan noin viiden metrin säteellä. Hiirille tarkoitettuja syöttejä kannattaa laittaa esimerkiksi roskiskaappeihin, ja muihin paikkoihin, jossa vierailee hiiriä, mutta ei pahaa-aavistamattomien ihmisten sormia ja varpaita, tai kotieläinten kuonoja ja tassuja.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).

Hiiret ninjailevat helposti tiensä sisätiloihin pienistäkin aukoista.Hiiret ninjailevat helposti tiensä sisätiloihin pienistäkin aukoista.
Omataloyhtiö.fi
Päivitetty
25.7.2019