Useammat meistä ovat eläissään, ainakin hetken aikaa, asuneet taloyhtiössä. On sitten kyseessä ollut rivi-, kerros- tai paritalo, ei sattumuksilta voi välttyä monen perheen eläessä elämäänsä saman katon alla. Olemme keränneet tähän pari hassua tarinaa vuosien takaa ja toivomme sinun kertovan niitä meille lisää. Tarkoituksena ei ole mustamaalata ketään, joten toivomme teksteissä asiallisuutta. Mitä sattumuksia ja väärinkäsityksiä teidän taloyhtiössänne on sattunut?
Kerrotaanpa tarina aivan tavallisesta pienestä, hyvinkin rauhallisesta taloyhtiöstä. Asunnot olivat pitkälti omistusasuntoja, joten hirvittävän suurta vaihtelua asukkaissakaan ei ollut. Asukkaita ei ollut kovin montaa, mutta sitäkin enemmän siellä oli erilaisia persoonallisuuksia. Kerrostalon tietotoimistojen ikkunaverhot heilahtivat heti kun pihalle kaartoi auto, myös jokaisen naapurin menot ja tulot olivat tarkkaan selvillä. Myös heitä, jotka rakastivat kannustaa, oli urheilulaji mikä tahansa, löytyi. Suomipojan pärjäämisestä kilpakumppaneita vastaan tiesi yleensä heidän ansiostaan koko taloyhtiö – seurasi sitten urheilua tai ei. Kuulostaa varmasti tähän asti hyvinkin tavalliselta taloyhtiöltä.
Oli kuitenkin yksi asia, mistä tässä taloyhtiössä pulaa, ja se oli parkkiruudut taloyhtiön pihalla. Kuten tavallista 1970-luvulla rakennetun kerrostalon pihalla ei kovin montaa ruutua ollut ja nekin olivat kapeita, kuten rakennusaikakauden autotkin nykyisiin järkälemäisiin mittasuhteisiin kasvaneisiin henkilöautoihin verrattuna. Sattuipa niin, että taloyhtiöön muuttanut uudempi asukas, useamman vuoden asumisen jälkeen toki, sai itselleen vihdoin kauan odotetun oman parkkiruudun pihasta. Ruutua aikaisemmin hallinnut iäkkäämpi omistaja oli vihdoin päättänyt luopua pidemmän aikaa tyhjillään olleesta ruudustaan. Alkoi jännä, jopa jonkinlaiseksi mieltä kutittavaksi piiritanssiksi kuvattava tapahtumasarja. Vapautuneen ruudun vierustoveri nimittäin ryhtyi omalaatuisella tavallaan hankalaksi, olihan nyt hänen kulkunsa autoon estynyt. Ennenhän apukuljettajan puolelle oli vain saattanut mennä esteettä viereisen tyhjän ruudun ansiosta. Ennen reilusti omalla paikallaan ollut auto alkoi vähä vähältä hivuttautua kohti viereiseen ruutuun pysäköitynyttä autoa. Uuteen paikkaansa ajettuun autoon ei tehty ilkivaltaa eikä osumia ollut koskaan, mutta ihailtavaa ja millimetrin tarkkaa oli sivupeilin sijoittuminen viereiseen autoon nähden. Tämä hyvin usein popliinitakkiin pukeutunut, selvästikin tarkka naapuri ei vain ottanut pienellä kiusanteollaan huomioon, että vaikka hän omalla autollaan tekikin viereiseen autoon nousemisen kuljettajanovesta hankalaksi, oli tämän uuden ruudun toisella puolella kyllä 9 kertaa 10:stä aina tyhjä ruutu sen omistajien ollessa reissuhommissa valtaosan ajasta. Kulku autoon tapahtui siis apukuljettajan oven puolelta ilman ongelmia. Liehuviittaisen kostajan kosto ”ruudunvaltauksesta” ei siis oikein toiminut. Nimimerkki: Pysyinpähän notkeana
Toinen tarinamme sijoittuu rantakaupunkiin, joten lokkien läsnäolo kyseisen kaupungin taivaalla ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Myös tässä tarinassa taloyhtiössä tapahtunut erikoisempi tilanne sattui taloyhtiön parkkipaikalla, jossa toisensa kohtasivat vanhempi ja nuorempi naishenkilö.
Naisten autot olivat pysäköitynä rinnakkain, ja kuinka sitten olikaan sattuma laittanut sormensa peliin ja molemmat autot olivat punaisen sävyisiä. Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä vanhempi rouva oli saapumassa autoltaan, nuoremman ollessa tekemässä lähtöä. Kohdalle saapuessaan puuskahti rouva kiukkuisena ihmettelevänsä, että mitenkä lokit aina tekevät jätöksensä hänen autonsa päälle eivätkä koskaan nuoremman. Puuskahduksensa jälkeen vanhempi rouva vain poistui paikalta nuoremman ihmetellessä itsekseen, että jokos tässä pitäisi alkaa lokkienkin aivoituksia ymmärtää. Nimimerkki: Osaisinpa puhua eläinten kieltä
Täytä taustatietosi ja kerro tämän jälkeen tarinasi. Jos haluat, että julkaisemme tarinan nimimerkillä, lisääthän tarinan loppuun nimimerkkisi.
Kerro tarinasi
...Jo tyytyväistä tilaajaa.
