Keraamisilla pihatiilillä kaunis kerrostalopiha

Toteutettu kortteli sijoittuu paikalle, jossa aiemmin sijaitsi yliopiston eläintieteenlaitos ja eläinsairaala. Toisaalta alue rajoittuu myös hieman alempana sijaitsevaan punatiiliseen pienteollisuus- ja vihannestukkualueeseen. Kohteen piha-alueiden materiaalivalintoja tehtäessä seurattiin asemakaavan antamia ohjeita, jossa esimerkiksi luonnonkivi oli yhtenä vaihtoehtona, kertoo Sarlin. Alueen luonteesta ja historiasta johtuen punertavasävyinen keraaminen pihatiili oli kuitenkin arkkitehtien mielestä parempi ja samalla myös luonnonkiveä selkeästi edullisempi vaihtoehto piha- alueiden päällystemateriaaliksi. Pihapiirin elävöittämiseksi haluttiin tiilen ohella käyttää myös muita materiaaleja. Pihan eri alueiden ja materiaalien sommittelussa toistuu sama teema kuin julkisivuissakin eli suorakaiteiden ja neliöiden muodostamat kuviot, paljastaa Sopanen. Idea aiheeseen saatiin ympäröivien rakennusten aukotuksista eli pihalla toistuvat samat teemat kuin itse rakennuksissa.

Yleensä pihasuunnitelman tekee pihasuunnitteluun erikoistunut pihasuunnittelija. Kun kyseessä on uudiskohde, tehdään pihasuunnitelmat yhdessä pääsuunnittelusta vastaavan arkkitehdin kanssa, kuten tässäkin kohteessa. Hermannin kohteen varsinaisesta pihasuunnittelusta vastasi maisema-arkkitehti Soile Heikkinen VIREARCista. Hän kertoi, että tässä kohteessa pihan materiaaleille oli asetettu tietty laatutaso ja keraaminen hieman "ropusti" pihatiili täytti nuo rakennustapaohjeiden määrittelemät vaatimukset. Materiaalina pihatiili on laadukas, mutta toisaalta kodikkaamman oloinen kuin monet muut kivivaihtoehdot, kertoo Heikkinen. Pihatiilen tehtävänä on luoda tässä kohteessa myös yhtenäistä ilmettä koko korttelialueelle. Uusien rakennusten julkisivut ovat tiiltä tiiviissamoin kuin alueella olleiden vanhojenkin rakennusten, joten tiili oli siinäkin mielessä hyvä vaihtoehto, jatkaa Heikkinen.

Lopullinen pihatiilen väri päätettiin ottaa uudisrakennuksissa käytetyn vaalean tiilen sijasta alueen historiasta ja ympäröivistä vanhemmista rakennuksista, jotka edustavat punatiilen eri sävyjä. Näin uusille vaaleille julkisivutiilipinnoille saatiin samalla hieman kontrastia. Punainen luontevasti kuluneen omainen pihatiili löytyi Wienerberger-pihatiilimallistosta. Tummanpunainen pihatiili liittää hienolla tavalla eri talojen väliset urbaanit pihat yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi alueita on kevennetty hieman punertavasta kivituhkasta ja vihreästä nurmesta muodostuvilla suorakaide alueilla. Jonkin verran on käytetty myös betonista nurmi- ja reunakiveä. Tiiltä haluttiin käyttää myös rakennusten esteettömyyttä parantavissa sisäänkäyntien luiskissa sekä muutamissa pihaportaissa.

Sarlinille ja Sopaselle tiilen käyttö nimenomaan maankatemateriaalina oli ensikokemus, mutta he olivat lopputulokseen tyytyväisiä. Tiilessä on se hyvä puoli, että se sopii hyvin yhteen niin monien eri materiaalien kanssa. Esimerkiksi tässä Etelä-Hermannin korttelissa se istuu yhtä hyvin kivituhkan kuin teräksen tai puunkin kanssa – nurmialueista puhumattakaan. Lisäksi tiili, vaikka se kivimateriaali onkin, ei ole luonteeltaan kova, vaan paremminkin kodikas. Kohteeseen valittu pihatiili oli tarkoituksella myös hieman "elämää nähneen näköinen" – ikään kuin se olisi ollut siinä aina.

Pihoja arvostetaan nykypäivänä aivan toisella tavalla kuin aiemmin ja niihin ollaan valmiita myös panostamaan, kertoo arkkitehti Sarlin. Pihat toimivat urbaaneilla kaupunkialueilla yhä enemmän myös ns. katselupihoina, vaikka niissä ei varsinaisesti aikaa paljon vietettäisikään. Tällä seikalla on merkitystä myös taloyhtiön yleiseen viihtyvyyteen ja totta kai kaunis ja viihtyisä piha lisää myös kiinteistön ja samalla asuntojen arvoa, jatkaa Sopanen. Myös Etelä-Hermannin alueella talot on rakennettu varsin tiiviisti, joten pihojen merkitys korostuu. Alueella on käytetty eri materiaaleja, kuten tiiltä, kivituhkaa ja ruohoa, joita on hauska katsella. Heikkinen lisää vielä, että alueen pihat ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden kuluttua, kun istutukset ovat hieman kasvaneet ja pihat ikään kuin tulleet siihen tilaan, jollaiseksi suunnittelija ne on mielessään ajatellut.

Viihtyisyys ja ulkonäkötekijöiden lisäksi tulee pihasuunnittelussa ottaa huomioon myös lukuisa määrä määräysten vaatimia niin sanottuja teknisiä asioita, kuten esimerkiksi polkupyörä- ja pysäköintipaikat, pelastusreitit, esteettömät sisäänkäyntiväylät, hulevedet jne. Myös piha-alueen valaistus on tärkeässä asemassa pihaa suunniteltaessa. Aikojen kuluessa monet asiat ja vaatimukset ovat kuitenkin muuttuneet. Esimerkiksi autoja ei kaupunkialueilla haluta enää sijoittaa kerrostalopihoille. Myös katualueet tiiviisti rakennetuilla alueilla ovat usein ahtaita, mistä johtuen autopaikoitus onkin sijoitettu joko pihakannen alle tai lähistölle rakennettuihin paikoitushalleihin. Samalla saadaan enemmän tilaa erilaisille viihtyvyyttä lisääville tekijöille. Kun ennen vanhaan autot täyttivät asfaltilla pinnoitetun kerrostalopihan, on niiden paikalle tänä päivänä sijoitettu esimerkiksi laadukkaammat ulko-oleskelutilat ja paremmin varustetut lasten leikkialueet, kasvillisuuttakaan unohtamatta, kertoo Sarlin. Ennen vanhaan ei vaadittu oikeastaan erillistä pihasuunnitelmaa. Nykyisin sen sijaan viranomaiset kiinnittävät aivan toisella tavalla huomiota pihojen suunnitteluun ja toteutukseen.

Suomessa kerrostalopihat olivat vielä 80–90 -luvuilla varsin yksinkertaisia, eikä niihin haluttukaan panostaa. Katsottiin, että mieluummin satsataan itse rakennukseen kuin pihaan. Viranomaisten, suunnittelijoiden ja yhtä lailla myös kansalaisten tietoisuus siitä, miten esimerkiksi Tukholmassa tai Kööpenhaminassa kerrostalopihojen viihtyvyyteen oli satsattu jo paljon aikaisemmin kuin meillä, sai myös suomalaiset rakennuttajat ja suunnittelijat panostamaan enemmän piharakentamiseen. Tänä päivänä kaunis piha on ikään kuin käyntikortti itse rakennukselle. Hyvä piha antaa lisäarvoa taloyhtiölle, joka näkyy edelleen asuntojen myyntihinnan kehityksessä, tähdentää Heikkinen.

80–90 -luvuilla kerrostalopihat olivat yleensä asfalttipäällysteisiä. Kaksituhatluvulle tultaessa haluttiin hieman lisäilmettä pihoihin ja alettiin käyttää betonilaattoja ja -kiviä elävöittämään pihapiiriä. Julkisilla pihoilla käytettiin myös luonnonkivilaattoja. Aivan viime vuosina on markkinoille tuotu yhä laajempi valikoima erivärisiä ja -muotoisia kiviä ja laattoja. Aito keraaminen pihatiili on yksi mielenkiintoinen uutuus, jonka käyttö on alkanut lisääntyä myös Suomessa. Ruotsissa ja Norjassa keraamisilla tiilillä päällystettyjä alueita on jo varsin runsaasti Tanskasta ja Keski-Euroopasta puhumattakaan, mutta Suomeen ne tekevät vasta tuloaan. Usein epäillään tiilen mekaanista lujuutta tai pitkäaikaiskestävyyttä maankatteena, mutta esimerkiksi maankatteeksi valmistetut Wienerberger-pihatiilet ovat säänkestoltaan testattuja ja kuormituskestävyyskin puristuslujuuden osalta jopa yli 80 N/mm2. Keraamisten pihatiilien hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös se, että ne tasaavat sadekausien aikaista hulevesikuormitusta piha-alueilla. Keraamisten tiilien väri ei myöskään kulu tai katoa ajan kuluessa.