Julkisivusaneerauksessa myös ääneneristävyys tärkeää

Suurin osa tämän hetken ja tulevaisuuden julkisivukorjauksista tehdään 70-luvun elementtikerrostaloihin, joiden betoniset ulkokuoret ovat varsin huonokuntoisia ja joiden korjaamiseksi ei riitä enää pelkkä paikkakorjaus tai ohutpinnoitus.

Vanhan sandwichelementtirakenteen ulkokuori, eristeet sekä useimmiten myös ikkunat poistetaan ja tilalle rakennetaan uusi ja samalla myös energiatehokkaampi julkisivurakenne. Vaihtoehtoja uudeksi julkisivurakenteeksi on monia: muurattu julkisivu, eristerappaus, erilaiset levyratkaisut jne. Uuden julkisivumateriaalin valintaan vaikuttavat ennen kaikkea kaavalliset ja kaupunkikuvalliset tekijät, mutta nykyisin yhä enemmän myös energiatehokkuus ja vähäinen huollon tarve. Sen sijaan uuden rakenteen ääneneristävyyden muuttuminen vanhaan rakenteeseen nähden jää poikkeuksetta liian vähälle huomiolle.

Rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyys vaikuttaa asumismukavuuteen myös muilla kuin melualueilla. Mitä heikommin ulkovaipan rakenne eristää ääntä, sitä helpommin yksinkertaisetkin äänet, kuten ihmisten välinen keskustelu, lasten pelit ja leikit, autojen käynnistämiset jne., jotka tapahtuvat asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä – kuten piha- tai katualueella – kantautuvat sisälle ja häiritsevät asumista.

Oma koti on ihmiselle se paikka, jossa tulisi olla riittävän hyvät olosuhteet niin rentoutumiseen kuin lepoonkin ja siksi hyvällä ääneneristävyysdellä on myös merkitystä, jatkaa Helimäki.

Yleensä häiritsevimpiä ulkomelun aiheuttajia ovat pieni- eli matalataajuista ääntä aiheuttavat ulkoiset äänilähteet, kuten linja-autot, jätteidenkeräysautot, moottoripyörät, rekat, kuorma-autot jne.

Pienitaajuinen melu on helpoin eristää käyttämällä rakenteissa raskaita materiaaleja kuten tiiltä tai betonia. Perussääntönä voidaan sanoa myös se, että pehmeä eriste eristää ääntä paremmin kuin kova eriste. Myöskään eristepaksuutta lisäämällä ei välttämättä saada kaikissa rakenneratkaisuissa ääneneristävyyttä lisäävää lisäarvoa, vaikka usein niin luullaan.

Vanhan betonielementtitalon ääneneristävyys ulkoista melua vastaan on huolellisesti toteutettuna varsin hyvä, mikä uutta julkisivukorjausratkaisua mietittäessä tulisi ottaa alusta alkaen huomioon, jotta asumisviihtyvyys ei julkisivuremontin jälkeen muuttuisi ainakaan oleellisesti huonommaksi.

Jos ulkoseinärakenne muutetaan korjauksen yhteydessä esimerkiksi eristerapatuksi voi ääneneristävyys huonontua jopa siinä määrin, että ero on selkeästi havaittavissa. Ulkoseinärakenteen pintamassalla onkin varsin merkittävä vaikutus, kun on kysymys pienitaajuisen melun, kuten esimerkiksi liikennemelun eristämisestä.

Rakennuksen ulkovaipan ääneneristystä koskevat vaatimukset on annettu yleensä asemakaavassa kaavamääräyksinä. Kaavamääräyksissä määritellään myös, koskeeko vaatimus tie-, raide- vai lentoliikennemelua. Lähtökohtana asetetuille melutasoille rakennuksen sisätiloissa ovat valtioneuvoston asettamat melutasojen ohjearvot sekä päivällä että yöllä. Nämä ohjearvot ovat asuinrakennuksien osalta 35 dB päivällä ja 30 dB yöllä.

Tieliikennemelua tarkasteltaessa rakennuksen ulkovaippaan kohdistuvaan melutasoon vaikuttavat liikennemäärä, nopeusrajoitus, rakennuksen etäisyys liikenneväylästä, maaston muodot jne. Kaikkien rakennusten osalta meluongelma ei ole samanlainen, vaan liikenteen aiheuttama melutaso riippuu aina rakennuksen sijaintipaikasta.

• Mitä massiivisempi rakenne on, sen paremmin se eristää ulkoista ääntä

• Tiili tai betoni on paras ääneneristäjä haitallisempaa ja vaikeammin hallittavaa pieni- eli matalataajuista ulkoista melua vastaan

• Ilmarako julkisivumateriaalin takana parantaa ääneneristävyyttä ulkoseinärakenteessa

• Pehmeä lämmöneriste on parempi ääneneristäjä kuin kova eristemateriaali

• Korvausilmaventtiilit ulkoseinässä alentavat ääneneristävyyttä ja niiden tulee olla äänenvaimennettuja

• Peruskorjauksen yhteydessä myös ikkunoiden ääneneristävyydellä on ratkaiseva merkitys, erityisesti silloin, kun niiden osuus seinäpinta-alasta on suuri