Näin ratkaistiin kerrostaloasunnon vuosikymmeniä muhinut kosteusongelma

170 m2:n huoneisto sijaitsee vuonna 1928 rakennetussa kerrostalossa. Apollonkadun kerrostalot on rakennettu kiinni toisiinsa rinteeseen kallion päälle. Hämeen huoneisto sijaitsee katutasossa, joten osa asunnon seinistä on osittain maan alla.

Tuomas Häme kertoo, että jonkun ajan kuluttua asunnon oston jälkeen he huomasivat vaimonsa kanssa asunnossa sisäilmaongelmia. Ilma tuntui tunkkaiselta ja asunnossa oli hajuhaittoja. Pian selvisi, että jo ennen asunnon ostoa, asunnossa oli ollut sisäilma- ja kosteusongelmia. Tästä alkoivat ongelmien selvittelyt ja pitkä korjauskierre.

Yli 20 vuoden aikana kosteusongelmia on ilmennyt aina aika ajoin. Ensimmäisten remonttien aikana 1990-luvulla naapuritaloyhtiön jätevedet tulivat asuntoon. Onneksi lattia oli jo revitty auki, joten vedet tulivat soraperustusten päälle. Taloyhtiössä tehtiin putkiremontti vuonna 2003, jolloin keittiöstä löytyi kosteutta. Myös kadun puolella oleva sähkökaappi oli asennettu väärin ja sen takaa olevasta onkalosta vesi pääsi valumaan olohuoneeseen. Lopulta Helsingin Energia poisti sähkökaapin kokonaan.

Putkiremontin yhteydessä taloyhtiöön asennettiin uudet korvausilmaventtiilit, mutta ne eivät auttaneet sisäilmaongelmiin. Sisäilmatutkimuksessa huoneistossa havaittiin mikrobihaittoja, minkä jälkeen asunnossa alkoivat perusteelliset korjaukset.

Näiden kaikkien korjausten vuoksi vuosien saatossa Tuomas Häme perheineen on joutunut muuttamaan pariin otteeseen remontin alta pois. Puhumattakaan kerroista, jotka he ovat joutuneet asumaan remontin keskellä.

Taloyhtiön kosteusongelmat johtuivat pitkälti 1920-luvun aikaisesta rakentamistavasta. Rakennuksessa on huokoinen tiiliperustus, jota pitkin kosteus pääsee nousemaan kapillaarisesti ylöspäin. Suurin osa kosteudesta perustuksiin valuu kuitenkin naapuritaloyhtiön puolelta kalliota pitkin asunnon seinää päin ja sitä pitkin lattian alle sekä perustuksiin. Taloyhtiöllä ei ole myöskään omaa ulkoseinää, vaan se on rakennettu viereisen taloyhtiön ulkoseinään kiinni.

Ongelmaa ei pystytty korjaamaan ulkoapäin, koska salaojia oli mahdoton uusia kuin takapihan puolelta ja muut ulkopuoliset ratkaisut olisivat mahdotonta toteuttaa. Kosteusongelma oli pakko korjata asunnon sisältä ja löytää siihen sopiva ratkaisu.

Lue myös:Vaihtoehto salaojille – näin korjaat mahdottomat kosteusongelmat

Kun sopivaa korjausmenetelmää ei löytynyt ja tuntui, että kaikki oli jo kokeiltu, alkoi Tuomas Häme itse etsimään ongelmaan ratkaisua. Hän aloitti soittokierroksen ammattikorkeakouluihin. Lopulta Aalto-yliopistosta vinkattiin hänelle SafeDrying-järjestelmästä. SafeDrying oli tehnyt Amos Rex -taidemuseoon kuivatuksen, josta oli tehty artikkeli Betoni-lehteen. Häme etsi artikkelin käsiinsä ja sen jälkeen soitti SafeDrying-järjestelmän kehittäjälle Esa Tommolalle. Artikkeli ja Tommola vakuuttivat Hämeen, että tässä olisi oikea ratkaisu heidän taloyhtiöönsä. Taloyhtiö vakuuttui ratkaisusta ja alkoi viemään projektia eteenpäin.

Huoneiston remontti oli aloitettu syksyllä 2018 ja esimerkiksi asunnon lattiat oli jo revitty auki, kun SafeDrying tuli mukaan remonttiin. SafeDrying-järjestelmä asennus saatiin nopeasti käyntiin talvella 2019 heti taloyhtiön hyväksynnän jälkeen. Järjestelmä asennettiin takapihan puoleisiin makuuhuoneisiin lattiavaluun. Muualla asunnossa putkisto kulkee seinän vieressä putkistoa varten lattiaan jyrsityssä urassa.

Itse kuivatusyksikkö on sijoitettu taloyhtiön kellariin, jossa se saa hurista rauhassa. Itse asunnossa ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä, vaikka kuinka yrittäisi kuunnella. Myöskään kuivatusyksikön ääni ei kuulu rappukäytävään tai häiritse talon asukkaita mitenkään.

SafeDrying-kuivatusjärjestelmä on osa lattiaa koko ajan kuivattaen naapurista valuvaa kosteutta. Koska kuivatus tapahtuu vaan yhdestä suunnasta, on kuivatusjärjestelmän oltava koko ajan päällä, jotta asunto pysyy kuivana ja asumiskelpoisena. Joka kuukausi taloyhtiö saa raportin, josta nähdään ajantasaiset kosteuslukemat. Jos lukemat olisivat jostain syystä liian korkeat, pystyttäisiin niihin reagoimaan nopeasti.

Taloyhtiön ja SafeDryingin toiveena olisi ollut, että järjestelmä olisi asennettu myös viereiseen taloyhtiöön. Mutta viereisen taloyhtiön alimmaisessa kerroksessa sijaitsevat autotallit, joten taloyhtiö ei ollut halukas satsaamaan niihin, eikä rakennusvalvonta myöskään edellyttänyt sitä. Vaikka SafeDrying-järjestelmä toimii loistavasti, taloyhtiö etsii ratkaisua kuitenkin vielä, miten kosteusrasitetta voitaisiin entisestään pienentää.